Mitä usempi päivä kuluu, sitä enemmän alkaa kiinnittää huomiota pienimpiinkiin sisäisiin ääniinsä. Olisiko tuo vihlaisu mahassa hyvä merkki? Olenko normaalia väsyneempi? Janoisempi? Särkeekö päätä? Onko lantiossa painetta? Ajatukset pyörivät yhä enemmän vain yhden asian ympärillä.

Ja mikä helpotus, kun odotetut punaiset pisarat vihdoin vuotavat. Kauan odotetut ystävät.

Seksittömässä sinkkuelämässä oli ainakin se hyvä puoli, että myöhässä oleviin kuukautisiin pystyi suhtautumaan lähinnä uteliaan kiinnostuneesti - kuinka monta päivää tällä kertaa - ilman pakkomielteistä päivien laskemista ja murehtimista. Ilman että käy yhä uudestaan etukäteen päässään läpi kaikki mahdolliset jatkotoimenpiteet.

Tällä hetkellä lantioni on tulessa ja olen iloinen siitä.