Olen ollut viime aikoina taas hiukan huolissani siitä, etten millään voi elämäni aikana lukea tarpeeksi kirjoja. Maailman kirjahyllyt ovat täynnä luettavia kirjoja - jotkut ovat olleet jo kauan luettavien kirjojen mentaalisella listallani, joistakin en vielä tiedä, että minun pitäisi lukea ne. Ongelman tekee vielä suuremmaksi se, että minusta hyvä kirja on luettava vähintään kahdesti ja mieluummin niin monta kertaa, että kirja todella muuttuu osaksi omaa sielunmaisemaa.

(Sivuhuomatus: on myös joitakin kirjoja, joita ei niiden erinomaisuudesta huolimatta halua tai voi lukea usemapaan kertaan. Ne ovat tavalla tai toisella viiltäneet liian syvältä. Toisaalta ne ovat sillä tavalla kerralla ottaneet paikkansa minussa.)

En koskaan ole huolissani siitä, ehdinkö matkustaa tarpeeksi ja nähdä monta eri maata. En murehdi sitä, keräänkö elämässäni tarpeeksi ihmissuhdekokemuksia: murehdin sitä aika vähän jopa ollessani koskaan seurustelematon 26-vuotias. Kaikkein vähiten murehdin sitä, kertyykö tililleni saavutuksia, mainetta ja kunniaa.

Mutta kirjat. Niitä haluaisin kerätä. Lukea. Elää. Niin kauan kuin elän.