Tunnen muutaman ihmisen, jotka eivät omasta mielestään ole älykkäitä.Tai viisaita. Mitä sanaa nyt milloinkin käytetään. Nämä ihmiset ovat minun mielestäni huumorintajuisia, avarakatseisia, suvaitsevaisia ja verbaalisesti lahjakkaita. He ovat kiinnostuneita asioista ja ihmisistä ympärillään, ja ovat usein varsin tarkkanäköisiä. Heillä on tunneälyä. Kaikki nämä ovat ominaisuuksia, jotka minä liitän älykkyyteen ja viisauteen.

Mikä sitten tekee heistä omissa silmissään tyhmiä? Kirjaviisauden puute? Elämässä ja ihmissuhteissa tehdyt virheet? No, yliopistossa viettämieni vuosien aikana opin ainakin sen, ettei akateeminen älykkyys ole mikään tae todellisesta älykkyydestä. Ja emmekö me kaikki tee ihmissuhteissa virheitä, paitsi jos jättäydymme täysin niiden ulkopuolelle, mikä ei ehkä sinänsä ole kovin älykästä.

Toisaalta älykkyys on positiivinen termi, jolla voi joskus olla varsin negatiivinen kaiku. Monet ajattelevat vieläkin, että järki ja tunteet ovat toisensa poissulkevia ominaisuuksia, joten järki ja älykkyys tunnutaan välillä yhdistettävän tunteettomuuteen ja kylmyyteen. "Järkevyys" voidaan myös yhdistää "tylsään" ja "mielikuvituksettomaan" - "älykäs" on yhtä kuin "vakava tosikko".

Tunnen myös ihmisiä, jotka eivät omasta mieletäni ole älykkäitä. En ole kuitenkaan kuullut heidän epäilevän omia älynlahjojaan - he tuntuvat olevan varsin vakuuttuneita omasta älyllisestä erinomaisuudestaan.