Näin unta, että Matti Vanhanen voitti vaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella. Itse en ollut käynyt äänestämässä, koska olin suhtautunut vaaleihin  rennon huolettomasti "kyllä tässä vielä ehtii" -asenteella. Käytännössä oli siis minun vikani, että Matti "naiset synnytystalkoisiin" Vanhanen on nyt Suomen presidentti.

Hirveä ylemmyyskompleksi: uskon - ainakin unissani - että juuri minun ääneni ratkaisee vaalien tuloksen.

Asiasta toiseen. Olen selaillut työpaikkailmoituksia, ja tunnen aina lievää kauhua, kun ilmoituksessa toivotaan hakijalta sellaisia ominaisuuksia kuin "työskentelet mielelläsi paineen alla", "hyvä stressinsietokyky" tai "kestät mainiosti väsymystä ja kiirettä". Juuri minuun sopivia kuvauksia! Tai sitten ei. Jos totta puhutaan, varon ja pelkään ehkä liikaakin väsymistä ja stressiä, koska olen muutamaan kertaan käyttänyt voimavarani niin loppuun, että siitä on täytynyt toipua pitkään. En halua enää sellaista.

Haluan työpaikkailmoituksen, jossa toivotaan, että "et ole erityisen kunnianhimoinen, etkä turhaudu, vaikka joutuisit työssäsi välillä vain pyörittelemään peukaloitasi".