"Olen iloinen, että molemmat lapseni ovat tyttöjä. Tytöillä täytyy olla paljon helpompaa kuin pojilla."

Tommi Aitio: Image 9/2005

"Vaikka Garp oli yhtä mieltä Helenin kanssa siitä, että olisi mukava saada tyttö, hän toivoi silti toista poikaa. [...] Garp ei halunnut tytärtä miesten takia. Pahojen miesten etenkin, mietti Garp, mutta myös minunlaisteni miesten."

John Irving: Garpin maailma

Niin. Kummallakohan sitten loppujen lopuksi on tässä maailmassa helpompaa, tytöillä vai pojilla. Aitio kirjoittaa Imagen koti-isä-jutussa, että miehillä on vaikeaa, koska heille esitetään niin kauheasti vaatimuksia: pitäisi viettää aikaa perheen parissa ja luoda samalla uraa, olla gourmet-kokki ja urheilija, vaarallinen ja luotettava. "Kuka tohtisi esittää tällaisia vaatimuksia naiselle?", huokaa Aitio.

Kyllä meillä naisilla onkin helppoa, kun ei kukaan esitä meille mitään vaatimuksia. Eivät miehet, ei media, ei ympäröivä yhteiskunta sukupuolirooleineen. Harvemmin olen kyllä itse törmännyt siihen, että joku mies yksilönä esittäisi minulle naisena vaatimuksia, mutta sitten kun puhutaan Naisista ja Miehistä, vaatimuksia tuntuu kyllä löytyvän naistenlehdistä, yleisönosastoilta, parisuhdeoppaista ja poliittisista puheenvuoroista. Kun puhutaan naisille tai miehille asetetuista vaatimuksista, puhutaanko siitä, mitä yksilöt toisiltaan vaativat, puhutaanko kulttuurin vaatimuksista vai puhummmeko siitä, mitä kuvittelemme meiltä vaadittavan?

Keskustelupalstat ja blogitkin ovat puolillaan keskusteluja siitä, kenellä parisuhteessa ja sen muodostamisessa on valta: kuka laatii säännöt ja ketä alistetaan. Minua tämä keskustelu hämmentää, koska en osaa nähdä ihmissuhteita taistelukenttänä, jossa eri sukupuolet sotivat valta-asemastaan ja suhtautuvat toisiinsa kuin vieraan rodun edustajaan. En osaa ajatella, että toinen ihminen on ensisijaisesti toisen sukupuolen edustaja, joka minun on voitettava ennen kuin hän voittaa minut.  

Olisivatko ihmissuhteet helpompia, jos voisimme unohtaa kaikki ulkopuolelta tulevat käsitykset miehistä ja naisista? Vai olemmeko me todella niin erilaisia, että miesten ja naisten yhteiselo onnistuu vain oikeat säännöt opettelemalla, ymmärtämättä toista ihmisenä? Ja onko tytöillä tosiaan helpompaa?