Olen muutamana myöhään valvottuna iltana katsonut Subbarilta Seksigurut-ohjelmaa. Kyseessähän on brittiläinen reality, jossa kaksi "seksigurua" auttaa pariskuntia selvittämään sukupuolielämänsä solmuja.

Pari juttua tässä ohjelmassa hämmentää minua suuresti. (Oletan nyt, että kaikki mitä tässä ohjelmassa tapahtuu on todellakin totta - myös että näin terapia toimisi oikeassakin elämässä.) Ensinnäkin: terapeutit kertovat meille, että "voidaksemme todella auttaa Mikea ja Mindyä meidän on nähtävä, miltä heidän seksuaalinen suhteensa todella näyttää. Siksi asensimme taloon kamerat".

Siis kuvitellaanpa nyt, että olet kumppanisi kanssa päättänyt hakea apua  ongalmoivaan seksisuhteeseenne. Menette terapeutille, ja hän kertoo teille haluavansa kuvata sänkypuuhianne. Herättäisikö tämä sinussa luottamusta? Vai kenties epäilyjä siitä, että kyseinen henkilö on harvinaisen röyhkeä tirkistelijä, joka käyttää terapeutin roolia alibina perversionsa toteuttamiselle? Ja millainen terapeutti ei osaa tunnistaa ongelmaa kuvailujen perusteella, vaan hänen on nähtävä se voidakseeen auttaa.

Toiseksi. Seksigurut onnistuvat tietysti muutamassa viikossa ratkaisemaan pariskuntien pulmat. Mutta miksi minusta tuntuu, että jos itselläni olisi vaikeita seksiongelmia, ne eivät helpottuisi siitä, että tietäisin paitsi kameroiden kuvaavan ja kahden gurun katselevan, myös kaikkien naapureiden, sukulaisten, työtovereiden ja muukalaisten katselevan pian televisiosta, mitä siellä sänkykamarissa tapahtuu. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen kuvitellut, että seksiin liittyvät ongelmat ovat useimmille arka asia, josta on vaikea edes puhua - saati sitten esitellä niitä koko maailmalle.

Toisaalta en todellakaan väitä olevani mikään seksiguru, eli mitäpä minä asiasta tietäisin. Ja ehkä tuohon ohjelmaan on haettu erityisesti ja nimenomaan exhibitionisteja, joilla on ongelmia (ei exhibitionismi) sängyssä.